Jampe Honkonen - Lassi Pollari - Joonas Kiviniemi - Henri Rahm - Konsta Vehkala

Epilogi 

Kesällä 2005 kaksi samassa rockbändissä soittavaa nuorta miestä havahtuu ajatukseen omasta metallibändistä, kun pelkkä pörrötukkien kosiskelu ei tunnu enää riittävän. Lassi Pollari ja Jasu Rossi. Kitarat tiputetaan alavireeseen ja aletaan kuulostelemaan molemmilta löytyviä biisinaihioita ja kasvattamaan tukkaa. Tapahtumapaikka on Sumiainen, kunta Keski-Suomessa. Paikka, jossa on valittava joko soittaminen, lentopallo tai autojen rassaaminen tehdäkseen edes jotain. Onneksi tarinan kaksikko valitsi ensimmäisen.  

Ensiaskeleet 

Pian huomataan, että  bändiä varten tarvitsee luonnollisesti kokoonpanon: naapurikaupungista Suolahdesta löydetään Juho Hakalax roikottamaan bassoa ja paikallinen rumpujumala Juuso Raatikainen takomaan pulssia, treenaaminen voi alkaa toden teolla. Tässä vaiheessa tarinaa olemme edenneet vuoden 2005 alkutalveen. Viimein myös laulaja löytyy, kun Äänekosken mullasta kaivetaan Jampe Honkonen mylvähtelemään ja korisemaan. Oli muuten aikakin: ensimmäinen keikka on sovittu heti vuoden 2006 ensimmäiselle viikolle ja puolen tunnin setti saadaan kasaan hillityn paniikin vallassa. Koitoksesta selvitään kuitenkin puhtain paperein ja kalsarein, joten yhtye onnittelee itseään ja uskaltaa kutsua näpertelyään jo ihan oikeaksi bänditoiminnaksi. 

Seuraavaksi etapiksi otetaan ensimmäisen demon tekeminen. Kevään korvilla sulkeudutaan muutamaksi päiväksi paikalliseen studioon nauhoittamaan kolmea biisiä, joista ehkä näkemystä enemmän paistaa läpi into ja yritys. Scream Your Lungs Out on kiekon nimi, sekoitus thrashmetallia ja semimelodista kuoloa joka tekee aloittelevaa bändiä yhä vain todemmaksi. Demo myös otetaan paikallistasolla hyvin vastaan, mutta yhtye tietää jo nyt, että parempaa on tulossa eikä promoa ensimmäistä tekelettään kovinkaan raivokkaasti. Sen sijaan keskitytään keikkailuun, treenaukseen ja uusien biisien hiomiseen, jota harrastetaan kevät ja kesä.  

Voimain tunnossa kohti tulevaisuutta 

Syksyllä painutaan studioon jo toistamiseen, tällä kertaa ihan isoon maailmaan asti. Paikaksi valikoituu Arttu Sarvanteen Studio Watercastle Jyväskylässä jossa yhden viikonlopun aikana taiotaan nauhalle Aggression Unleashed –demo. Äänite sisältää jälleen kolme sen hetken parhaimmiksi katsottua kappaletta ja puolen vuoden aikana tapahtunut kehitys on huimaa. Elementtejä ja näkemystä on tullut kuvioihin melkoisen roimasti ja yleisellä tasolla biisit toimivat aivan järkyttävän paljon paremmin. Pläjäys uppoaa myös yleisöön ja kaikesta päätellen kriitikotkaan eivät sitä teilaa: tästä todisteena titteli Inferno –lehden kuukauden demona kesäkuussa 2007. Biiseistä etenkin Bloodstorm kohoaa takuuvarmaksi keikkasuosikiksi ja nimibiisinkin on nähty aiheuttavan yhteislaulantaa ja hurjistunutta pittitoimintaa. Myös pientä kiinnostusta levy-yhtiösuunnalta ilmenee, mutta se ei vielä johda mihinkään. 
 
Studion jälkeen toiminta jatkuu entisellään, eli treenaten ja kuulostellen uutta materiaalia. Keikkaillen toki myös, yleisöä tuntuu saapuvan paikalle aina vain entistä enemmän ja se vaikuttaa olevan vieläpä tiukasti menossa mukana. Näissä merkeissä mennään vuoden 2007 ensimmäinen puolisko, ihmetellään aiemmin mainittua Infernon titteliä ja aletaan tuumailemaan seuraavaa studioreissua. Päätetään mennä jälleen Sarvanteen hoteisiin ja marraskuussa nauhoitetaan kolme timanttisimmaksi päätettyä kappaletta sen hetken uutukaisista ralleista demoksi nimeltä Pain & Pleasure. Ja kuten tavaksi on tupannut muotoutua, on ilmaisu jälleen tiivistynyt ja entistä ytimekkäämpää. Uusista tuulista kertovat myös aavistukset kiristyneet tempot ja punkahtavat elementit etenkin nimikappaleessa sekä keskimäärin lyhemmät biisit. Asiaa todentanee myös studioisännän suusta kuultu kommentti: ”Aika hooseeta välillä tää teidän meno.” Vaikka sisältäähän se myös yhden keskitempoisemmankin jyräyksen. 

Nuutumista ja välikuolema 

Into keikkailuun ja touhuamiseen olisi jälleen kova, mutta puolustusvoimat iskevät kapuloita rattaisiin, kun Juuso lähtee alkuvuodesta 2008 valtion orkesteriin hakkaamaan tahtia. Miehen yhdeksän kuukauden pesti soittokunnassa torpedoi suuren osan keikkailumahdollisuuksista ja esiintymään päästään vain pariin otteeseen treenikertojenkin jäädessä noin kahden käden sormilla laskettavaksi. Muu joukkue siis touhuaa vuoden mittaan lähinnä muita projektejaan ja tuumii suhtautumistaan Gianiin. Jossain vaiheessa huomataan myös uusimman demon avauskappaleen, ZombieChristin soivan pariin otteeseen radioaalloilla YleX:n demoskabassa. Loppuvuodesta kuitenkin näyttää siltä, että uusia kappaleita on jälleen ilmaantunut jostain ja aletaan taas kerran miettiä äänityspuuhia. Treenisessioissa kuitenkin on huomattavissa tunnelman kiristymistä ja osittaista kyllästymistä, eikä kappaleitakaan enää tunnuta rakentavan niin yhteistuumin kuin ennen. 2009 alkukeväästä nauhoitetaan kuitenkin kuusi biisiä treenikämppäoloissa Konsta Vehkalan avustuksella, jotka julkaistaan vain internetissä. Itse kappaleista ei yhtyeen ongelmia varsinaisesti huomaa; ankaruutta ja tiukkuutta löytyy yhä vain enemmän ja kuullaan myös Gianiksi yllättävän melodisia hetkiä, sekä yhtyeen ensimmäinen (ja mahdollisesti ainut) suomenkielinen kappale, naurettavan verisillä sanoituksilla varustettu Sarjamurhaaja josta muodostuu välittömästi yleisösuosikki. Tai ainakin yhtye itse kuvittelee niin. Sessioiden jälkeen soitetaan vielä yksi keikka, jonka jälkeen tuumataan, että tämä oli nyt sitten tässä. Jasun, Juuson ja Juhon motivaatio on hukassa ja kiinnostuksen kohteet muualla, joten ei ole enää järkeä jatkaa. Lopettamispäätös tehdään yhteisymmärryksessä ja soittajisto keskittyy muihin bändeihinsä. 

Gian 2.0. - Ähäkutti! 
 
Alkukesästä 2009 Lassi tiedustelee Jampelta, mahtaisiko metallin takominen vielä kiinnostaa. Kiinnostaa se. Päätetään etsiä uusi kokoonpano ja heinäkuun tienoilla pidetään ensimmäiset treenit. Rumpuihin nakitetaan tuttu mies edellisistä äänityssessioista: Konsta Vehkala. Basistiksi ryhtyy ennen lähinnä kitaristina muissa paikallisbändeissä ryvettynyt Herni Rahm ja toiseksi kitaristiksi paikalle raahataan Henrik Samula, joka on soittanut hevimetallia jo ammoisina aikoina esimerkiksi samassa bändissä entisen basistin Juhon kanssa. Uusittu joukkue aloittaa määrätietoisen treenaamisen ja hioo yhteissoittoaan keikat mielessään. Syksyn mittaan niitä tehdään muutama ensiesiintymisen tapahtuessa turvallisen matkan päässä kotiseudusta. Yhtyeen ei siis tarvitse pelätä ainakaan välitöntä kasvojenmenetystä. Suoritetaan myös pikkuhiljaa perinteeksi muodostuva pyhäinpäiväkeikka paikallisessa juottolassa henkisen veljesbändin, Kaksosen kanssa. Siinä sivussa kasaan jyystetään myös uusia kappaleita, joista paria kehdataan esitellä jo lavoillakin. Helmikuussa 2010 soitetaan myös ensimmäinen kotiottelu kaikenikäisen yleisön edessä, johon jännitystä luo se väistämätön ajatus, että muistaako paikallinen nuoriso enää edes sitä mistä bändistä on kyse. Muistaa se; keikka on yhtä vöyhöttämistä, huutoa ja pittaamista ja sen jälkeen ei ole epäilystäkään, ettäkö kokoonpanomuutos olisi yleisön silmissä vaikuttanut juuri mihinkään. Aletaan juonia tulevia kuvioita. 

Tutkimusmatkalla kartan valkoisten länttien laitamilla 
 
Lopputalvi ja alkukevät hiotaan ja säädetään uutta materiaalia nauhoituskuntoon. Viisi kappaletta on rakennettu ja taltutettu kaikessa rauhassa. Kokoonpanomuutos ja uusi alku vaikuttaa heijastuvan myös musiikkiin, sillä kaikki sävellykset ovat tällä kertaa lähtöisin Lassin aivoituksista muun kokoonpanon heitellessä ideoita ja sovituksellisia kikkoja yhteiseen soppaan. Perustukset ovat edelleen samat kuin ennenkin, rakenteet uudistettuja ja arkkitehtuuri pi(i)run verran hillitympää. Huhtikuussa sulkeudutaan studioon nauhoittamaan Capital Punishment –EP omin voimin; äänittäjän roolissa toimii jälleen Konsta. Viikonlopun kestävissä sessioissa taltioidaan yhtyeen tähän mennessä tiivein paketti kuoloa ja rähinää, joka flirttailee totutusti ajoittain myös punkin suuntaan. Ja jälleen kerran nimibiisistä kehkeytyy kiekon periaatteellinen kulminaatiopiste ollen ehkä iskevintä ja hitikkäintä Giania koskaan, seikka, joka hämmentää osittain itse bändinkin. 

Tyytyväisenä suoritukseensa yhtye soittaa kevään ja kesän mittaan keikkoja ympäri maakuntaa ja aloittaa uusimman äänitteensä promootion. Tulevaisuus on avoin ja mahdollisuuksia täynnä, bändi toiveikas ja intoa täynnä.